Kenia on kahvimaana Afrikan tähti! Kenialaisen kahvin maun tunnistaa välittömästi. ”Kenialaisista kahveista voi maistaa marjaisia vivahteita, kuten mustaherukkaa sekä mehevän hilloista hapokkuutta. Kyseessä on voimakas, vivahteikas kahvi, joka ei jätä ketään kylmäksi”, Pauligin päämaistaja Marja Touri kuvailee.
Paulig käyttää kenialaista kahvia muiden muassa Presidentti-kahveissa. Kenialainen kahvi on niin sanottua maustekahvia – se antaa pienenäkin määränä luonnetta kahvisekoitukselle. Vaikka Kenia sijaitsee heti kahvin kehdon, Etiopian eteläpuolella, kahvinviljely maassa alkoi vasta 1890-luvulla ranskalaisten tuotua sinne ensimmäiset kahvipuut. Valtaosa kahvista tuotetaan pienillä, yhden tai muutaman hehtaarin tiloilla.
Kenialle on ominaista tuottajayhteisöjen suuri osuus tuotannosta.
Tuottajaosuuskuntien osuus tuotannosta on noin 60 prosenttia. Yhteensä noin 700 000 viljelijää tuottaa Keniassa kahvia. Perinteiset kahvilajikkeet ovat tuottaneet tasapainoisia ja hapokkaita kahveja, joissa on parhaimmillaan tyypillinen ominaismaku. Uusimpien, paremmin tuottavien lajikkeiden mukana osa näistä ominaisuuksista on hävinnyt.
Miten käy kahvintuotannolle Keniassa?
Kenian kahvintuotanto on pudonnut tasaisesti 1980-luvun huippuvuosista. Tähän ovat syynä muiden muassa kustannusten nousu, osuuskuntien huono hallinnointi ja maan riittämätön tuki kahvin viljelijöille. Osansa on vienyt myös rakentamisen leviäminen kahvialueille.
Kenia on perinteisesti teemaa eikä maassa ole vahvaa omaa kahvikulttuuria. Silti Kenia on suuri kahvintuottajamaa. Kahvi on maalle tärkeä vientituote. Kuten monissa muissakin kahvintuottajamaissa, nuoret sukupolvet on vaikea saada kiinnostumaan kahvinviljelystä – he etsivät mieluummin taloudellisesti paremmin tuottavaa työtä. Viljelijöiden keski-ikä Keniassa onkin korkea – yli 60 vuotta.
Ilmastomuutoksen haasteet uhkaavat kaikkia kahvintuottajamaita, mutta erityisesti Afrikan maita. ”Ilmastonmuutos iskee kaikkiin kahvintuottajamaihin. Tuottavuuden ja laadun parantaminen ovat tärkeimpiä keinoja sen hillitsemiseksi. Kehitys- ja tukiohjelmat tuottajamaissa keskittyvät juuri tuottavuuden ja laadun parantamiseen. Kun tuottavuus ja laatu saadaan nousuun, useimmiten myös viljelijän ansiot ja tilan elinkelpoisuus paranevat”, Pauligin hankintapäällikkö Anna Vänskä kertoo. ”Gender issue” eli sukupuolten tasa-arvoon liittyvät kysymykset ovat Afrikassa suuri haaste. Naisten kouluttaminen ja työstä syntyvän tuoton jakaminen on yksi tärkeä kehityskohde. Tavoitteena on, että perhe toimisi yhdessä ja kokisi työnsä yhteisenä yrityksenä, jonka tuotot he jakavat”, Vänskä jatkaa.
